Meillä kysytään paljon "Onko kaikki hyvin?"

Vastaus on yleensä "Kaikkiii hyvin!"

Miksi kysyn, vaikka tiedän, että pieni ei ehkä osaa vastata muuta??

Opittu ja toistettu fraasi..

Ehkä siksi, että kun kuulen tuon vastauksen, se rauhoittaa.

Pieni hajoitti vahingossa hänen elämänsä tärkeimmän esineen, Tupperware mehukannun kansi.

Kyseinen kansi on reissanut ympäri maata matkoilla, sairaalassa, päiväkodissa..

Se laitettiin aina yöksi sängyn päähän odottamaan aamua.

 "Ikuinen laatu" antoi periksi, ja kannesta lohkesi ilkeän näköinen terävä siivu.

Oli heti selvä peli, että roskiin. Liian terävä reunainen "kaveri" leikkeihin..

Suru oli todellakin sanaton :(

Meillä on uusi upea "pakkomielle". Ohessa kuva..

Tästä voi vielä tulla ongelma.. Ainakin äidille ;)

Minusta on tullut ennakoimisen maailmanmestari.

Opittu tapa, mikä säästää sekä hermoja, että aikaa.

Luen hyvin eleitä, ilmeitä ja kehon muovaamia viestejä.

Fyysinen tulkki?

Lohduttavaa on,

- Aina ei tarvita sanoja.

Riittää, että joku ymmärtää.

P.S Kesän parasta on - Trampoliini. :)

- Anna mennä pieni, yhä isompia hyppyjä!!!

 

 

Puolen vuoden terapian jälkeen alan uskoa tähän kaikkeen.

Ehkä se toimii ja lääkärit eivät ole vain liian paljon lukeneita älykköjä. Minun täytyy oppia luottamaan heikolla jäällä niihin viisaisiin, jotka luistelevat hataralla jäällä koko ajan. Muuten mennään pohjaan kuin kivi.

Minun pieni hyppäsi huhtikuun alussa pyörän satulaan ja polkaisi pihatietä pitkin pipo päässä keikkuen. Äiti jäi suu auki tuijottamaan. Viime vuonna poikaa ei saanut edes istumaan pyörän satulaan.

Myös vaatteet poika on alkanut hakea kaapista itse. Yritystä pukemiseen löytyy, ja jos kaikki menee mönkään, osaa pyytää  apua. Sekin kertoo jo jotain.

- Yritystä omatoimisuuteen ja halua oppia. 

Silloin, kun luopuu ja uskoo, että tästä ei tule yhtään mitään, juuri silloin on lupa heittäytyä. Joskus aika tekee tehtävänsä ja perässä tullaan, vaikka toisilla on kova kiri edessä.

Uskon, että seuraavaksi löydämme yhteisen kielen. Harjoittelimme viittomia tällä viikolla. Meillä oli pojan kanssa mukavaa.

Katse ei aina ole tyhjä. Siellä puhtaan sinisissä silmissä pilkistää pieni valo, joka käskee odottamaan.

- Älä vain ymmärrä ja hyväksy. Odota, anna aikaa..

Liian monta vuotta täyttänyt kotiäiti taistelee arjen haasteissa.

Liian kova pää ja itsepäisyys, tahtoa tehdä asiat aina perusteellisesti ja liian monta lasta (Voiko lapsia olla koskaan liikaa??) Vanha koira ei pitäisi oppia uusia temppuja, mutta mie olen oppinut löysäämään pipoa ja olemaan itselleni armollisempi.  Meidän perheeseen kuuluu vanhemmat, teini ja neljä alle kouluikäistä apinaa, metsäkoira häkissä, rakastaa vaan äiskää ja metsästää pelkästään keittiössä pullaa, hännänhuippuna kissa, joka uskoo olevansa koira.. Erittäin erikoista sakkia ollaan :)

Meidän täydellinen elämä pyörähti raiteiltaan viime syksynä, kun yksi lapsistamme todettiin erityislapseksi. Kehitysvamman laajutta ei vielä tiedetä. Tutkimuksia, palavereita, terapioita, haastetta elämän arkeen pursuaa joka puolelta, vaikka aina en edes tiedä miten ehdin  pakolliset kotityöt tekemään, minun on venytettävä oman jaksamisen rajoja koko ajan. 

Keväällä sairaalan tutkimuksissa törmäsin osastolla pelleen, joka puhalsi ihmelääkettä. Saippuakuplia, paljon erikokoisia kuplia pitkin loputtomia käytäviä. Niiden keskellä hihkui ja pomppi minun pieni vammaiseni. Sillä hetkellä todella toivoin, että saippuakuplat muuttuisivat ihmelääkkeeksi pojalleni. Taikaa ja ihmettä niissä saippuakuplissa olikin.

- nauru ja ilo pienten potilaiden kasvoilla.

Äidille, jolle lapsi on syntynyt terveenä, kehittynyt normaalisti neuvolan käyrillä ja taidoissa, on maailman suurin romahdus, kun lääkäri sanoo, että terve lapsi on muuttunut silmänräpäyksessä ei terveeksi yksilöksi. 

Minulle on painotettu, älä yritä parantaa, vaan hyväksyä ja ymmärtää.

-Sydämetöntä julmuutta

- Ei, totuus.  

Silti minäkin yritin kurotella ihmelääke saippuakuplia pojalleni sairaalassa. Kukaan ei toivo sairasta lasta.

-Sydämetön nainen?

- Ei, äiti <3

Onnea kaikille äideille Äitienpäivänä 11.5.2014 <3