Puolen vuoden terapian jälkeen alan uskoa tähän kaikkeen.

Ehkä se toimii ja lääkärit eivät ole vain liian paljon lukeneita älykköjä. Minun täytyy oppia luottamaan heikolla jäällä niihin viisaisiin, jotka luistelevat hataralla jäällä koko ajan. Muuten mennään pohjaan kuin kivi.

Minun pieni hyppäsi huhtikuun alussa pyörän satulaan ja polkaisi pihatietä pitkin pipo päässä keikkuen. Äiti jäi suu auki tuijottamaan. Viime vuonna poikaa ei saanut edes istumaan pyörän satulaan.

Myös vaatteet poika on alkanut hakea kaapista itse. Yritystä pukemiseen löytyy, ja jos kaikki menee mönkään, osaa pyytää  apua. Sekin kertoo jo jotain.

- Yritystä omatoimisuuteen ja halua oppia. 

Silloin, kun luopuu ja uskoo, että tästä ei tule yhtään mitään, juuri silloin on lupa heittäytyä. Joskus aika tekee tehtävänsä ja perässä tullaan, vaikka toisilla on kova kiri edessä.

Uskon, että seuraavaksi löydämme yhteisen kielen. Harjoittelimme viittomia tällä viikolla. Meillä oli pojan kanssa mukavaa.

Katse ei aina ole tyhjä. Siellä puhtaan sinisissä silmissä pilkistää pieni valo, joka käskee odottamaan.

- Älä vain ymmärrä ja hyväksy. Odota, anna aikaa..