Liian monta vuotta täyttänyt kotiäiti taistelee arjen haasteissa.

Liian kova pää ja itsepäisyys, tahtoa tehdä asiat aina perusteellisesti ja liian monta lasta (Voiko lapsia olla koskaan liikaa??) Vanha koira ei pitäisi oppia uusia temppuja, mutta mie olen oppinut löysäämään pipoa ja olemaan itselleni armollisempi.  Meidän perheeseen kuuluu vanhemmat, teini ja neljä alle kouluikäistä apinaa, metsäkoira häkissä, rakastaa vaan äiskää ja metsästää pelkästään keittiössä pullaa, hännänhuippuna kissa, joka uskoo olevansa koira.. Erittäin erikoista sakkia ollaan :)

Meidän täydellinen elämä pyörähti raiteiltaan viime syksynä, kun yksi lapsistamme todettiin erityislapseksi. Kehitysvamman laajutta ei vielä tiedetä. Tutkimuksia, palavereita, terapioita, haastetta elämän arkeen pursuaa joka puolelta, vaikka aina en edes tiedä miten ehdin  pakolliset kotityöt tekemään, minun on venytettävä oman jaksamisen rajoja koko ajan. 

Keväällä sairaalan tutkimuksissa törmäsin osastolla pelleen, joka puhalsi ihmelääkettä. Saippuakuplia, paljon erikokoisia kuplia pitkin loputtomia käytäviä. Niiden keskellä hihkui ja pomppi minun pieni vammaiseni. Sillä hetkellä todella toivoin, että saippuakuplat muuttuisivat ihmelääkkeeksi pojalleni. Taikaa ja ihmettä niissä saippuakuplissa olikin.

- nauru ja ilo pienten potilaiden kasvoilla.

Äidille, jolle lapsi on syntynyt terveenä, kehittynyt normaalisti neuvolan käyrillä ja taidoissa, on maailman suurin romahdus, kun lääkäri sanoo, että terve lapsi on muuttunut silmänräpäyksessä ei terveeksi yksilöksi. 

Minulle on painotettu, älä yritä parantaa, vaan hyväksyä ja ymmärtää.

-Sydämetöntä julmuutta

- Ei, totuus.  

Silti minäkin yritin kurotella ihmelääke saippuakuplia pojalleni sairaalassa. Kukaan ei toivo sairasta lasta.

-Sydämetön nainen?

- Ei, äiti <3

Onnea kaikille äideille Äitienpäivänä 11.5.2014 <3